Biodiversiteetin kestävää metsätaloutta?

Jälleen kerran olen muuttunut pelkäksi kysymysmerkiksi aivan uuden päivän kynnyksellä, kun selailin somea aamuhämärissä. Pitäisi lopettaa se aamutuimaan selailu, siitä ei tule usein kuin vain pahalle tuulelle.

Tämän aamun Maaseudun tulevaisuuden artikkelissa Metsäteollisuus ry:n uusi puheenjohtaja Seppo Parvi kertoo, miten täällä Pohjolassa joutuu koko ajan puolustautumaan EU:n metsätalouslinjauksia vastaan, koska siellä ei ymmärretä, miten hienosti Suomessa kestävä metsätalous toimii. 

Ymmärrän, että metsän hoito on Suomessa osaavissa käsissä, ja että se on jopa maailman huippua, siis metsäteollisuuden näkökulmasta tietysti. Ymmärrän senkin, että mieluummin hoidetaan sitä metsää täällä Suomessa kuin otetaan puutavara tuontina itärajan takaa, jossa metsän hoito ei ole ihan samoissa kantimissa kuin meillä. Maailman huippu ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö asiat voisi olla vieläkin paremmin, ja muistakin kuin vain metsäteollisuuden näkökulmasta.

Metsäteollisuus ry:n puheenjohtaja sanoo: "Me voimme lisätä puunkäyttöä ja edistää monimuotoisuutta samaan aikaan." Tässä yhteydessä hän nostaa esiin Helmi- ja Metso-suojeluohjelmat. Sitten siirrytäänkin jo ikuisuusaiheeseen: ilmastonmuutokseen. Parvi selittää ummet ja lammet siitä, miten Suomessa kasvaa metsää enemmän kuin koskaan ja täten hiilinielut on maassamme turvatut. Mutta ei mennä nyt siihen. 

Jälleen kerran monimuotoisuus on sivuutettu olan kohautuksella ja siirrytty paasaamaan ilmastonmuutoksesta. En toki vähättele ilmastonmuutoskeskustelua, mutta olisi syytä alkaa puhumaan biodiversiteettikadosta yhtä suurella intohimolla, sillä se on yhtä paha ongelma ja yhdessä nämä kaksi näivettävät tämän pallon ihmiselle asuinkelvottomaksi ihan tuossa tuokiossa.

Pohdin kovasti, mitä Seppo Parvi tarkoittaa, kun hän toteaa, että puunkäyttöä voidaan lisätä ja samalla edistää monimuotoisuutta. Tämähän olisi hienoa, ihan todella! Mutta en löydä näitä keskenään ristiriidassa olevien väitteiden yhtymäkohtaa sitten mitenkään. Tuskin kovin moni muukaan. Miksi Seppo ei kerro meille, mitkä ovat ne konkreettiset teot, joilla lisätään puunkäyttöä ja samalla edistetään monimutoisuutta? 

On tämän hetken tutkittu fakta, että talousmetsien monimuotoisuus on hyvin heikkoa verrattuna luonnontilaisiin metsiin. Jo tämä, täysin maalaisjärjelläkin perusteltavissa oleva seikka (vaikka itsestäänselvistäkin asioista pitää tehdä tutkimus, koska mutulla ei pitkälle pötkitä, vaikka se kuinka oikeaan osuisikin), kumoaa puheenjohtajan väitteen. 

Toki hän puhuu suojeluohjelmista, Metsosta ja Helmistä. Parempi kuin ei mitään, totta kai. 

Suomessa on suojeltuja metsiä 2,7 miljoonaa hehtaaria eli noin 12%, sanoo Luonnonvarakeskus. Tästä, maamme metsäpinta-alaan suhteuttettuna nolon vähäisestä määrästä, noin 10% on lakisääteisen suojelun ja 1,5% talousmetsien piriissä. 

1,5%. Huimaa. Varokaa, ettei lähde ihan käsistä koko homma.

On myös tutkittu, että nykyiset suojelutoimet eivät ole riittäviä turvaamaan jo uhanalaisten tai jopa yleisien lajien selviytymistä tulevaisuudessa, etenkään, jos ilmastonmuutoksen kiihtymiselle ei kohta ihan oikeasti tehdä jotain. Sivusin aihetta eräässä ympäristötieteen esseessäni viime keväänä. Muuttuva ympäristö (esimerkiksi kohtuuttomat avohakkuut tai ilmastonmuutos) vaikuttaa suojelualueiden elinoloihin, jolloin suojelun perusteetkin saattavat muuttua: lajia, jonka vuoksi alue on suojeltu, ei yhtäkkiä enää olekaan, esimerkiksi mikroilmaston muuttumisen tai metsien pirstoutumisen vuoksi. Suojelualueita siis tarvittaisiin enemmän, mihin tämän hetkinen EU:n metsätalouslinjaus vahvasti osoittaakin.

Kun otetaan huomioon talousmetsien jo valmiiksi heikko biodiversiteetti, suojelualueiden vähyys ja alati taantuvat lajit niiden ulkopuolellakin, en ymmärrä herra Parven lausuntoa, etenkään, kun hän ei sitä perustele sen kummemmin. Joillekin tämä menee läpi sellaisenaan, mutta ei minulle. Jos jotain väittää, se pitää myös perustella.

Mutta ymmärrän kyllä Seppo Parven väistelyn asiassa ja ovelan harhautuksen viittaamalla niin monisanaisesti hiilinieluihin: kun ei ole mitään pätevää perustelua, niin eihän sellaista toki voi  toimittajalle antaakaan.

Kurjenrahkan kansallispuisto, Pukkipalon aarniometsä